Elämän suurin onni tulee siitä, että osaat iloita siitä mitä sinulla on

En ole valokuvaaja, sen tietää jokainen joka on katsonut minun ottamiani kuvia. Täällä blogissa kuten muuallakin somessa tosin julkaisen usein todella hyvälaatuisia kuvia – ne ovat luontoisetu, kun on sattunut löytämään elämänkumppanikseen miehen, joka on valokuvaaja – vieläpä hyväkin sellainen 😊

Kuvaan kuitenkin paljon, kuvaan kun olen työreissuilla, kuvaan kun kuljen kaupungilla, kuvaan kun olen töissä, kuvaan kun käyn vierailulla ja kuvaan kun ihan vaan olen kotona. Suurin osa näistä kuvista ei koskaan päädy mihinkään. Osa epäonnistuukin sillä tavoin, etteipä niillä mitään tekisikään. Kuvaan itselleni muistoja, en niinkään kuvia näytettäviksi jollekin. Someen laitan kuvia sillä perusteella, että niihin liittyy joku tarina tai haluan muistuttaa tai näyttää jotain. Mutta myös siksi että tiedän esimerkiksi Facebookin kaivavan tämän muiston esille vuoden kuluttua – ja haluan muistaa sen. Osan säilytän kännykässä muistona ja osan poistan, kun olen asiaa katsellut riittävästi.

Sadepisaroiden tuhriman bussin ikkunan läpi otettu kuva siitä miten auringon voima voittaa pilvet.
Kuvan laatu on ihan kökkö, tunnelmassa minulle jotain niin aitoa

Tänään kaivoin tuota muistojeni arkistoa siinä mielessä, että mietin mistä asioista olen iloinen, onnellinen ja kiitollinen ja miten nämä kuvat muistuttavat minua siitä. Hyvästä elämästä. Mietin sitä siksi, että vaikka tiedän olevani onnellinen, aina joskus tulee murehdittua turhia asioita. Omassa elämässä kaikki vaan oikeasti on hyvin, kun vähän asettaa oikeisiin mittasuhteisiin. Eikä siihen tarvita vertailukohdaksi mitään Afrikan nälänhätää, Syyrian sotatannerta tai pahoinpidellyn / hyväksikäytetyn lapsen miettimistä – eiköhän meistä valtaosan asiat ole huippuhyvin, jos vertailukohdaksi otetaan nuo asiat. Itselle riittää ihan se, että vertaa tavallisiin ihmisiin Suomessa. Minulla on paljon mitä monella ei ole. Enkä tarkoita materiaa.

Kotikaupunkini Rauman toinen maailmanperintökohteista: Vanha Rauma
Minä koen iloa siitä että tämä paikka on säilynyt elävänä.

Keräsin noista kuvista muutaman tähän ja kerron mitä ne tuovat mieleeni, kuvat on alun perin otettu ihan vain itseäni varten, osan olen saattanut julkaista somessa, mutta tässä ne toimivat positiivisten asioiden mieleen tuojina. Mitään selkeää aikajanaa näissä ei ole, enkä aio näitä mitenkään kronologiseen järjestykseen tässä laittaa, muistot ovat muistoja. Ja tulevat nyt siinä järjestyksessä, kun kuvat sattuivat arkistossa olemaan. Osasta laitoin vain kuvan kuvateksteineen, osasta kerron muiston.

Kun asiakkaalta saa tositteiden mukana tälläisen kortin, hymy jää huulille pitkäksi aikaa.

Kun kohtaan hyvää asiakaspalvelua minulle tulee aina hyvä mieli. Se ei tule sen vuoksi että saisin jotain tai että kokisin olleeni erityisen tärkeä. Ei. Se tulee sen takia että on niin nasta juttu, kun joku hoitaa työnsä hienosti ja ymmärtää sen tärkeyden. Kunnioittaa itseään ja panostaan. Onnistuu välittämään asiakkaalle sen, että välittää tästä. Helsingissä on monta hyvää hotellia. Mikä on hyvä hotelli, on toiselle eri kuin toiselle. Minulle henkilökunnan asenne ja käytös ovat se juttu. En ole käynyt kaikissa Helsingin hotelleissa mutta monissa niistä. Ihan hyvää palvelua niistä pääsääntöisesti saa, mutta yksi on kyllä minulle kohonnut ihan selkeästi kärkeen. Original Sokos Hotel Presidentti. Sen hotellin henkilökunta on niin käsittämättömän ammattitaitoista ja ystävällistä että vieläkin he onnistuvat yllättämään minut positiivisesti, vaikka tiedän heidän olevan hyviä. (tiedoksi tämä ei ole maksettu mainos)

Tämän hotellin respan henkilökunta on timanttia. Kerronpa esimerkin johon liittyy kuvakin. Olin kerran varannut useamman yön yöpymiset ja sitten tulin kipeäksi, en kovin vakavasti, mutta niin etten jaksanut lähteä reissuun. Minun piti lähteä jo viikon puolestavälistä ja olla maanantaihin. Mutta bussimatkustaminen ei houkuttanut. Varaan aina hotellin hyvissä ajoin suoraan sen omilta nettisivuilta. En vahvista varausta siinä kohdin luottokortilla vaan käyn sitten myöhemmin joko poistamassa, muuttamassa tai vahvistamassa varauksen, kun olen ihan varma reissusta. Kun sitten tällä kerralla olin toipumassa ja ajatuksissa, että menemme yhdessä Hansin kanssa sitten vain sunnuntain ja maanantain väliseksi ajaksi, kirjauduin hotellin palveluun. Tajuan että tämä pitkä varaukseni oli jäänyt peruuttamatta. Normaalistihan minulla ei periaatteessa ole edes peruuttamista, koska en ole vahvistanut, mutta nyt varaus jostain syystä näyttää sivuilla sellaiselta ikään kuin minun olisi tullut se peruuttaa. Mietin, olenko siis kuitenkin käynyt sen vahvistamassa, enkä muista sitä. Laitan vähän kauhuissani viestiä hotelliin ja kerron että olen sairaana. Saan melko pian iloisen vastauksen, että ei olisi tarvinnut, kaikki hyvin, he ovat poistaneet varaukseni, kun en ollut sitä klo 18 mennessä vahvistanut. Viesti oli hyvin iloinen ja sai minut hyvälle tuulelle jo itsessään. Samassa yhteydessä olen kertonut, että olen tulossa kuitenkin yhdeksi yöksi mutta minulla on siihen eri varaus. Kaikki olisi ollut tässä kohdin jo hyvin. Viestin iloinen sävy ilahdutti minua.

Mutta kun sitten menimme hotelliin ja kirjaudun sisään, minulle annetaan pieni muovipussi ja kerrotaan siinä olevan terveisiä. Hämmästyn, kuka minun on tietänyt tulevan. Ja mitä onkaan pussissa, salmiakkia, suklaata ja smoothie! Niistäkin otin kuvan, mutta sen olen nyt onnistunut kadottamaan. Tärkeintä oli kuitenkin kortti jonka kuvaa en hetkeen poista. Aivan ihana kortti joka sai minut liikuttumaan ilosta. Kun joku on itselleen sopivassa työssä, se on parhaimmillaan tätä. Kiitos, vieläkin tämä muisto saa minut hymyilemään.

Kortin kuvapuolella on paperista leikattu kukkakuvio liimattuna.
Siis tämä on niin mahtava kortti etten koskaan häviä tätä. 

Arjen onnea minulle on suotu ja se tulee esiin niin monessa kuvamuistossa. Teemme usein Hansin kanssa pitkiä päiviä, kumpikin omia juttujamme. Välillä keskeytämme ja käymme kaupungilla ihan vaan istuskelemassa jossain kahvilassa kupillisen äärellä. Kaakaot Cafe Salissa ovat olleet melko usein seurana myöhäisemmille taukohetkelle jolloin on juteltu ihan vaan mitä milloinkin ja rentouduttu hetki. Joskus siitä on sitten jo menty kotiin, mutta usein on tultu vielä hetkeksi tekemään jotain ennen kotiin lähtöä. Tämä kuva muistuttaa minua monesta syystä olla onnellinen. Minulla on taloudellisesti mahdollisuus käydä kaakaolla silloin tällöin, miettimättä mitä jätän ostamatta, jos ostan tämän kaakaon. Minulla on fyysinen mahdollisuus lähteä kaakaolle, en ole sänkyyn ”sidottu” niin etten pystyisi sieltä nousemaan ja pääsen omin jaloin liikkeelle. Minun on mahdollisuus juoda kaakaota, josta tykkään, en ole allerginen sille. Minä asun kaupungissa jossa ei ole ulkonaliikkumiskieltoa. Ja ennen kaikkea: minulla on rakas aviomies jonka kanssa jakaa tämä kaakaohetki. Onnellinen nainen, eikö vain?

Usein kaakao tulee juotua kermavaahdotta, mutta joskus arkeen on hyvä ottaa extraa 😉 

Joskus väsyttää aamulla, kun herään aikaisin töihin. Silloin on hyvä herätä rauhassa, istua koneen ääressä ja juoda kuppi kahvia tai teetä. En juo ”normaalikahvia”, olen sitä juonut viimeisen kerran joskus lähes 40 vuotta sitten. Mutta juon makukahveja kapselikoneesta, niissä ei kahvi maistu liikaa 😊 Kahvin ystävät nauravat nyt, minä siis valitsen kahvini niin, ettei se maistu kahville… Ei haittaa, nauran sille itsekin. On yksi onnenaihe, että voi aloittaa työpäivän ajoissa, mutta niin että herää rauhassa juoden kahvia ja lukemalla uutisia koneelta. Hiljalleen sitä herää päivään ja on taas valmis tekemään hyvän työpäivän. Tämä kuva muistuttaa minua, ei siitä, että tykkään kahvista joka ei maistu kahvilta, vaan siitä että miten onnellinen olen, kun saan tehdä sitä työtä mistä tykkään ja tehdä sitä sillä tavoin, kun sitä tykkään tehdä. Se on suuri etuoikeus ja onni elämässä.

Vanilla Latte Macchiato 💋 

Sitten kolme kuvaa, keskenään erilaisia ja saavat minut kiitolliseksi samasta asiasta. Ensin kuva voileipäkakusta. Äiti teki äitienpäiväksi. Käytiin naapurissa, siskon perhe ja meidän perhe. Jos joku ei tiedä; Äitini asuu meidän rajanaapurina ja meitä on kaksi tytärtä. Siskokin asuu ihan lähellä. Sekin olisi ilon aihe, mutta siitä en kirjoita nyt tässä. Voileipäkakku oli hyvää ja äiti oli tehnyt sen sellaisista aineista, että minäkin pystyin sitä syömään. 

Kalkkunaa, kananmunaa ja vihanneksia - voileipäkakku minun makuuni

Kevään ensimmäiset orvokit ja narsissit

Toiset kaksi kuvaa ovat kukista meidän piharuukusta. Äiti istuttaa niitä sinne, kun kasvattaa noita kukkia. Istuttaa samalla meidänkin kukkaruukkuun, kun istuttaa itselleen. Kasteleekin niitä, jos on kuiva kesä. Mikä on näihin kuviin liittyvät elämän onnesta kertovat ajatukset. On kiva saada hyvää voileipäkakkua, kun ei itse tule koskaan tehdyksi. Ja on kiva, kun pihalla kukkii kukat ruukussa, itse kun en koskaan saa aikaiseksi istuttaa ja jos saisinkin niin kastella en muistaisi, jos ei kosteudesta sade jossain kohtaa huolehtisikaan. Aivan, kivoja juttuja ovat mutta en minä sen takia koe näiden kuvien minulle symbolisoivat erityistä syytä olla onnellinen. Ei. Se on se Äiti. Minulla on ihan paras äiti, siitä olen joskus kirjoittanutkin. Se että hän on ollut lapsuudessani aina läsnä juuri sellaisena, kun hän on, on tehnyt minusta sellaisen, millainen olen. Mutta näihin kuviin ja äitiin liittyy se onnentunne, että minulla on vielä äiti, joka on syövän, lonkkaleikkauksen ja monen muun jälkeen edelleen, 83 -vuotiaana siinä kunnossa, että laittaa meille äitienpäiväkahvit ja leipoo voileipäkakkua. Touhuaa pihalla ja istuttaa kukkia. Ajattelee itse ja juttelee järkeviä. Se on ihan mahtavaa. Toivoa vaan voi että se kestää mahdollisimman kauan. 

Eipä silti, menen kyllä kukkia istuttamaan ja leipomaan, kunhan saisin pitää hänet siinä omana fiksuna persoonanaan niin kauan kuin vain mahdollista.

Myöhäisemmän syksyn kukkaloistosta 2016 huolehtivat äidin istuttamat ruusut

Jokaisella meillä on elämässä vastoinkäymisiä ja ikäviä asioita. Minullakin. Mutta enemmän on niitä positiivisia, tässä kirjoituksessa tuli niistä vain murto-osa. Kaikkea positiivista ei voi edes kuviin ikuistaa, eikä tarvitsekkaan. 💓

Positiivisen ajatuksin

Riikka 💕

Pitsimissikahvila aloitti juhlavuoden hyväntekeväisyyskampanjan

Muistan lapsuudestani, että missit on aina yhdistetty hyväntekeväisyyteen, mikä valitettavasti on monessa kisassa jäänyt menneeseen. Tosin nyt ihan parin vuoden aikana olen ilokseni huomannut, että hyväntekeväisyys on taas enemmän ollut mukana monessa pienessäkin kisassa. Itse halusin sen meille mukaan heti kun olimme saaneet kilpailun pyörimään muuten rutiinilla meitä tyydyttävällä tasolla. Mikä se meitä tyydyttävä taso on, siitä kirjoittanen joskus ihan erikseen.

Ulrika on 39. Pitsimissi, juuri sellainen kuin Pitsimissin tulee olla.
Kuvassa Cameo Boutiguen ihana mekko ja Kultasepänliike Helkelän korut

Vuonna 2017 kesällä valitaan 40. Pitsimissi. Jo silloin kun ostimme kisan oikeudet, päätimme, että tätä vuotta juhlistetaan sen ansaitsemalla tavalla. Meillä ei ole joka vuosi mahdollisuus lähteä toteuttamaan tapahtumia, joilla voisimme kerätä rahaa, koska tekemistä on muutenkin vuoden aikana paljon ihan muissa projekteissa. Tänä vuonna päätimme käyttää aikaamme siihen. Koska Rauman SPR on perustanut tämän kilpailun, oli meille selvää, että otamme heihin yhteyttä kohteen valinnassa. Niinpä päätimme yhdessä heidän kanssaan kohdistaa tämän vuoden keräyksen raumalaisille omaishoitajille ja lapsiperheille. Heille hankittaisiin virkistyslahjakortteja raumalaisista yrityksistä. Ajatuksissa keinoja rahan keräämiseksi oli ehkä enemmänkin, mutta elämän muut tapahtumat veivät huomion niin, ettei valmisteluja voitu aloittaa jo vuoden 2016 syksyllä kuten alun perin oli ajatus. Mutta hyvään vauhtiin olemme päässeet ja ensimmäinen hyväntekeväisyyteen liittyvä etappi on nyt kunnialla selvitetty.

Kauniin kampauksen Ulrikalle loihti taas kerran Tukkapaja

Toukokuun 20 päivä oli kansainvälinen Ravintolapäivä. Silloin voi kuka tahansa ilman erityisiä lupia perustaa ravintolan tai kahvilan. Ja niinhän me teimme. Perustimme Pitsimissikahvilan Raumalle. Osoitteesta Kauppakatu 8 saimme aivan loistavan tilan juuri tähän tarkoitukseen. Lämmin kiitos tilan käyttöömme antaneille ihmisille. On aina yhtä upea kokemus tavata ihmisiä, joilla on hyvä sydän. Silloin aina jaksaa uskoa ihmisiin. Ja siihen että hyviä asioita tapahtuu.

Saimme tärkeää tukea tähän projektiimme Hansin vanhemmilta, hänen äitinsä leipoi todella maukasta sipulileipää myytäväksi ja isä tuli avuksemme pakettiautollaan, sekä tuomaan tavaraa perjantaina, että viemään sitä pois sunnuntaina. Meillä on kummallakin suku, jolta saamme aina tarvittavaa apua, kun näitä projektejamme toteutamme, se on iso kiitollisuuden aihe. Itse leivoin monenlaista myytävää, sekä suolaista että makeaa. Leivoin sitä niin monenlaista, että tiesin jo leipoessani, että kaikkea emme myy, mutta pakastin pelastaa ja eipä tarvitse sitten leipoa hetkeen vierasvaraksi.

Pitsimissikahvilassa riitti valikoimaa sekä suolaisissa että makeissa leivonnaisissa

Tärkein ja suosituin myyntiartikkeli oli kuitenkin aivan uusi Pitsimissileivos. Tämä pop-up ravintolamme oli ensimmäinen kerta kun tätä supermaukasta leivosta sai maistella, sen juustokakkumainen rakenne ja raikas maku olivat juuri sellaisia kuin olin toivonut, vaikken sitä osannut kuvailla muuten kuin sanomalla että toivoisin ettei se olisi ihan ”äklömakea” 😊 Tämän ihanuuden suunnitteli ja toteutti Pitsimissi 2007 Hanna Östman (From) Emme voi sanoin kiittää Hannaa kuinka upean makuyhdistelmän hän onnistui suunnittelemaan ja kuinka kauniin leivoksen hän toteuttikaan meille myytäväksi hyvään tarkoitukseen. Leivos oli gluteeniton ja laktoositon, jotta mahdollisimman moni pääsi siitä nauttimaan. Ja onneksemme myös nautti! Leivokset tekivät hyvin kauppansa ja ostajat olivat tyytyväisiä. Leivosta kehuttiin sekä kauniiksi että hyvän makuiseksi. Ja sitähän se oli.

Paitsi kaunis, tämä leivos on myös todella hyvää...

Pitsimissileivoksilla oli kysyntää, mutta onneksi näitä riitti, kiitos Hanna!

Hanna Östman, vuoden 2007 Pitsimissi suunnitteli, leipoi ja toimitti nämä ihanat leivokset 

Kahvilassa luovutettiin myös ihan oma karikatyyri Ulrikalle, sen on tehnyt raumalainen lahjakas taitelija Teuvo Salminen. Teuvo kertoi, miten kaikkein vaikeinta on tehdä karikatyyriä ihmisestä, joka on kaunis. Näin ollen piirros Ulrikasta lienee ollut super vaikea! Mutta hyvin se onnistui. Iso kiitos tästä taideteoksesta, Ulrikalle jää tästä upea muisto omasta missivuodestaan.

Teuvo Salminen ojentaa karikatyyrin täysin yllätetylle Ulrikalle :)

Ulrika ja "Ulrika" 

Upea teos, Teuvo Salminen todella osaa!

Olemme puhuneet oikeastaan kisan omistamisen alusta asti siitä, miten meillä täällä Raumalla on ihan oma missiperhe, johon joka vuosi tulee lisää tyttäriä. Tällä kuvauksella perheestä olemme halunneet viestittää sitä, miten meille tämän kisan tarkoitus ei ole raha tai kunnian ja huomion saaminen itsellemme. Tavoitteemme on löytää Pitsimissi joka on upea edustaja Rauman kaupungille ja samalla tutustua kaikkiin näihin ihmisiin ja ennen kaikkea kannustaa heitä kaikessa mihin he ryhtyvät kisan aikana ja sen jälkeen. Pysyttelemme taustalla ja tuemme heitä kuten vanhemmat tyttäriään. Jos he lähtevät kilpailemaan muihin kauneuskilpailuihin, isoihin tai pienempiin, me olemme hengessä mukana ja autamme heitä uskomaan itseensä. Menemme paikalle finaaliin, jos vain aikataulut sopivat. Kun osa heistä tavoittelee unelmiensa työtä tai ponnistelee päästäkseen opiskelemaan, me kannustamme heitä tavoittelemaan sitä, mitä he haluavat. Olemme aidosti kiinnostuneita juuri heistä, kuin omista tyttäristämme. Toki meille on muutamia missityttäriä tullut myös upeista nuorista naisista jotka ovat kisailleet Miss Suomen tittelistä koskaan olematta omassa kisassamme, mutta he ovat enimmäkseen ajalta ennen kuin omistimme tämän kisan ja olimme enemmän tekemisissä Miss Suomi kisan kanssa. Nyt puuhaa riittää omassa kisassamme niin paljon kuin vain meillä aikaa sille ja sen kehittämiselle löytyy.

Joonas hoiti hienosti tuotteiden myynnin silloinkin kun tuli vähän jonoa

Olemme perhekeskeisiä ihmisiä ja nytkin pyöritimme kahvilan perheen kesken, itse huolehdin tarjoiltavan riittävyydestä ja muista yleisistä asioita. Hans taas kuvaili ja jutusteli ihmisten kanssa. Poikamme Joonas hoiti kiitettävällä tunnollisuudella ja taidolla tuotteiden myynnin ja maksujen vastaanottamisen. Ulrika hallitsevana Pitsimissinä seurusteli ihmisten kanssa ja kirjoitteli heille kortteja ja oli mukana yhteiskuvissa. Pitsimissikahvila sujui hienosti, ennakkoon emme osanneet oikein ajatella miten se menisi, meillä kun ei tämän tyyppisestä toiminnasta ole oikeastaan mitään käsitystä. Ravintolapäivää ei tosin kovin hyvin taidettu Raumalla tuntea, osa kävijöistä oli asiasta tietämätön. Meillä olikin onneksi niin hyvä paikka Kauppakatu 8:ssa, että ihmisiä poikkesi sisään ohi kulkiessaan, kiitos siis vielä kerran huoneiston lainasta sen omistajille.

Ihmisiä riitti mukavasti pikku kahvilassamme

Taustalla näkyvä neljän vuoden kuvista tehty esityskin sai katsojia kahvittelun lomassa

Kun kirjoitin että hoidimme asian perheen kanssa, niin niinhän se oli, varsinaisen työn teimme tämän oman ydinperheemme (sen biologisen) kanssa ja mukana oli Ulrika, oma missityttäremme, sekä Hanna joka valmisti tämän ihanan leivoksen. Hannaakin pidämme missityttärenämme, vaikka hänet onkin Pitsimissiksi valittu ennen kuin kisan omistimme. Tavallaan olin kyllä henkilökohtaisesti Hannan valinnassa mukana, olin nimittäin juuri silloin kisan tuomaristossa, kun valitsimme Hannan voittajaksi vuonna 2007. Ja hyvä valinta oli, hän on edelleen upea ja supermukava! Sellainen kun me täälläpäin sanomme, että joku on luonnikas.

Kahvilassa näkyvillä oli ensi kertaa myös roll-up jossa kaikkien 39 Pitsimissin nimet. Etunimet ovat sitä suurempina miten useampi samanniminen voittaja on ollut.
Ulrika löysi oman nimensä alalaidasta.

Tämä Pitsimissikahvila oli ensimmäinen laatuaan, mutta se ei jääne viimeiseksi. Tämä oli myös ensimmäinen projektimme, jossa keräsimme rahaa hyväntekeväisyyskohteelle. Näissä merkeissä tulemme juhlavuoden aikana näkymään vielä myöhemminkin. Varsinainen kilpailu järjestetään taas Pitsiviikolla keskiviikkona ja torstaina, finaali torstaina. Pitsimissikahvila avaa taas ovensa samalla teemalla elokuussa Ravintolapäivänä ja syksymmällä järjestämme isomman juhlatilaisuuden, josta myös kaikki tuotto ohjataan samalle kohteelle Rauma SPR:n kautta. Silloin toivottavasti näemme tilaisuudessa mahdollisimman monta edellisten vuosien Pitsimissiä sekä teitä hyvät raumalaiset!

Lopuksi kuvasimme tietysti myös Hellapuun valmistamassa Rauman 575 juhlavuoden tunikassa, onhan siinä kuviona Pitsimissin kruunun osa

Vielä kerran kiitos kaikille jotka olivat järjestelyissä mukana ja mahdollistivat tämän kahvilan toteutumisen. Kiitos tästä tilasta sen omistajille, kiitos Ulrikalle, kun tulit Raumalle työteliään pääsykoerupeaman jälkeen, vaikka seuraavana yönä lähdit jo Milanoon koko kesäksi! Arvostamme kun käytit aikaasi, jota sinulla ei oikeastaan olisi edes ollut. Kiitos Cameo Boutique Ulrikan asusta ja Kultasepänliike Helkelä koruista.Kiitos myös Hellapuulle tunikasta sekä luonnollisesti Tukkapajalle Ulrikan upeasta kamapuksesta! Iso kiitos Hannalle omasta ajankäytöstäsi ja todella kauniista ja maukkaista leivoksista, sekä tietenkin iso kiitos kaikille jotka kävitte kahvilassamme ja samalla tuitte hyvää asiaa!

Lämpimin ajatuksin

Riikka

Aidosti raumalainen optikkoliike mukana elämän sykkeessä

Kuten monessa kaupungissa, Raumallakin on useampi optikkoliike. Monesti niistä suurin osa, elleivät kaikki, ovat jonkin kansallisen tai kansainvälisen ketjun liikkeitä. Liikkeitä, joissa yrityksen omistaja ei ole paikalla. Yrityksiä jotka eivät maksa sijaintipaikkakunnalleen veroja. Kuluttaja joka haluaisi tukea oman paikkakuntansa yrittäjiä on silloin pattitilanteessa, jolle ei voi mitään. Suuntaus optikkoliikkeissä on sama kuin monella muullakin alalla, ketjut valtaavat alaa.

Raumalla on tämän suhteen hyvä tilanne. Täältä löytyy yksi liike, joka on yksityinen, omistuksellisiin ketjuihin kuulumaton, veronsa Raumalle maksava, optikkojensa ammattitaitoa kiitettävästi ylläpitämä aidosti raumalainen optikkoliike.  Vain yksi, mutta sehän riittää. Sen liikkeen nimi on Silmäoptikot Palmu Oy ja sen löydät osoitteesta Kuninkaankatu 10. Sen lisäksi että se on aito raumalainen liike, se on myös hyvä sellainen: Silmäoptikoilla on laaja ja laadukas tuotevalikoima ja se huolehtii henkilökuntansa kouluttamisesta. 

Oheinen kuva kertoo paljon:
Andy Wolfin saman kehysmallin eri värit valittavanasi, Raumalla vain Silmäoptikoilta

Tiesitkö muuten että Optikoiden täydennyskoulutusvelvoitetta ohjaa ja valvoo alan Optometrian Eettinen Neuvosto? Täydennyskoulutusvelvoitteen minimivaatimus on 30 pistettä viiden vuoden aikana. (1 piste vastaa 45 min opintosuoritusta). 

Koulutuspisteet Suomessa toimivilta optikoilta voit tarkastaa osoitteessa: http://www.optometria.fi/koulutusrekisteri.html

Koska itse kouluttaudun omassa ammatissani säännöllisesti, kuvittelin että tietysti jokainen optikkoliike huolehtii optikkojensa kouluttautumisesta, tekeväthän he tärkeää työtä ihmisten näkemisen parissa. Mutta tutustuessani tähän koulutusrekisteriin tajusin, ettei se olekaan itsestään selvää. Vaikka optisen alan menetelmät ja laitteet kehittyvät kovaa vauhtia, kaikki eivät pidä ammattitaitoaan yllä. Kannattaa käydä tutustumassa rekisteriin ja miettiä sitten missä käy optikolla.

Kehyksistä ja auronkolaseista on mistä valita,
monet kehykset ovat niin makeita että olo on kuin karkkikaupassa.

Kun seuraavan kerran tarvitset optikon palveluja kannattaa käydä tutustumassa, Silmäoptikoilta saat kehykset, moni- ja yksiteholinssit, piilolinssit ja apuvälineet. Aurinko-, työ- ja harrastelasit. He palvelevat sinua näöntutkimuksessa, terveystutkimuksessa ja silmälasien määrityksessä. Itse tutkimuksessa olleena on kyllä sanottava, että tutkimus on perusteellinen ja laseista tuli kerralla hyvät, hyvin istuvat, minulle sopivat ja ennen kaikkea sellaiset. että niillä näen hyvin. Ne ovat niin hyvät, että joskus unohdan, että minulla on lasit päässäni.

Perjantaina Silmäoptikoilla vietettiin Andy Wolf -iltaa

Käsintehdyissä Andy Wolf -kehyksissä löytyy niin laaja valikoima,
ettei sitä heti usko todeksi, huumoriakaan ei ole unohdettu :) 

Andy Wolf on näyttävästi esillä heti sisääntulon lähellä

Valikoimissa on aurinkolaseja hillityistä rohkeampiin, oman fiiliksen mukaan :)

Silmäoptikoilla on ammattitaidon ylläpitämisen ja aidon raumalaisuuden lisäksi huima etumatka moneen muuhun optikkoliikkeeseen Raumalla: heidän valikoimansa on todellakin monipuolinen ja mahdollisuudet lähes rajattomat! Lisäksi tässä liikkeessä on hyvä meininki arkipäivisinkin ja upeat tilat Vanhan Rauman sydämessä. Eikä siinä vielä kaikki sanotaan tv-shopissa ja niin täytyy todeta itsekin, he järjestävät mukavia teemapäiviä ja tilaisuuksia, nyt oli vuorossa iltatilaisuus Andy Wolf -kehysten kanssa. Tarjolla oli suolaista, makeaa ja sopivasti juotavaa sekä oma tiskijukka musiikkia soittamassa. Yksinkertaisesti sanottuna siis hyvää fiilistä.

Kuivin suin ei tarvinnut iltaa viettää, syötävää löytyi joka makuun, juotavaa unohtamatta

Liikkeen hyvä fiilis oli aistittavissa heti kun sinne astui sisään

Oma tiskijukka huolehti mukavasta musiikista koko illan

Jokainen sai tullessaan avaimen.
Muutama avain sopi lukkoon, josta sai laadukkaat aurinkolasit itselleen.

Hauska idea oli palmujen bongaus, onnistuneiden kesken arvottiin palkinto.

Meillä oli tällä kertaa viikonloppuna ohjelmaa niin paljon että piti oikein järjestellä. Mielenkiintoisia tapahtumia oli osin päällekkän. Onneksi ehdimme käymään myös Silmäoptikoilla, tilaisuus oli kerrassaan viihdyttävä. Jos olit mukana, tiedät mistä puhun, jos taas et tällä kertaa päässyt mukaan, tule ihmeessä, kun he seuraavan kerran järjestävät jotain. 

Tässä yrityksessä tilaisuudet järjestetään samalla tavalla kuin he muutenkin toimivat: laadukkaasti

Raumalaisten omat blogit - tutustumisen arvoinen juttu

Elämä on mielenkiintoinen matka, koskaan ei voi etukäteen tietää mitä tuleman pitää. Kun aikanaan aloitin blogin kirjoittamisen vuonna 2009, aloitin sen taloushallinnon aiheilla. En oikeastaan edes ajatellut kirjoittavani blogia, vaan halusin paikan, jossa kirjoitan ajatuksiani taloushallinnon alalta. Koin että minulla oli annettavaa. Alun perin kirjoitin sillä ajatuksella, että sitä lukevat henkilöt toimivat taloushallinnon alalla. Mutta myöhemmin huomasin myös yrittäjien lukevan sitä. En ollut lukenut varmaan yhtään toisten kirjoittamaa blogia ennen sitä ja luulen että taisin olla aika ensimmäisiä, jos en jopa ensimmäinen taloushallinnon blogia kirjoittava. Tekstejäni on lainattu muiden tilitoimistojen sivuille heidän omina uutisinaan, mutten ole jaksanut siitä meteliä nostaa, tiedänpä sitten itse ketkä on vähemän fiksuja 😉 

http://taloushallintoa.blogspot.fi/

Kun olin aikani kirjoitellut, halusin kirjoittaa myös muusta, jolloin syntyi tämä juuri lukemasti blogi vuoden 2014 lopussa. Tässä olenkin sitten käsitellyt asioita ihan laidasta laitaan, joskus aktiivisesti, joskus on vierähtänyt tovi ennen uutta kirjoitusta. Oma elämäni kun ei ole vain näissä blogeissa vaan siinä tapahtuu paljon koko ajan. Olen kumpaakin blogia kirjoittanut sillä ajatuksella, että kirjoitan kun on sopiva väli, enkä ota kirjoittamisesta paineita.

Nyt olen havahtunut muita blogeja lukiessani siihen että voisin kirjoittaa useammin ja lyhyemmin, onhan minulla lyhyitä aiheita vaikka miten paljon ja niistä helposti saan tekstiä ja kuvia aikaiseksi 😊 Mikä minut sitten tähän herätti? Liityin Raumalle perustettuun bloggareiden ryhmään ja tutustuin heidän kirjoituksiinsa. Raumalla on uskomattoman lahjakkaita kirjoittajia, joiden tekstejä on mukava lueskella ja kuvia kiva katsella. Suosittelen tykkäämään sivusta ja seuraamaan heidän kirjoituksiaan.

Tämän upean logon on suunnitelltu Milona Sadekallio

http://raumablogit.blogspot.fi/

https://www.facebook.com/RAUMAblogit/

En ole koskaan ollut kovin aktiivinen ryhmäytyjä, ellei asiaan ole liittynyt yhdistävää tekijää, yleensä työhöni liittyvää. Olen toiminut oman ammattini kautta ryhmissä ja tehnyt edunvalvontatyötä, mutta vapaa-ajan ryhmät ovat käytännössä olemattomat. Olen tekemissä oman perheeni lisäksi äitini ja sisareni (perheineen) sekä puolisoni vanhempien ja veljensä perheen kanssa. Heidänkin kanssaan aivan liian vähän. Muutamaa yksittäistä ystävääni lukuun ottamatta muita sosiaalisia ryhmiä minulla ei oikeastaan ole. Missikilpailut ovat toki tuonut elämäämme aivan ihania nuoria naisia joiden kanssa olemme yhtä iloista ”missiperhettä”💓 Näistä nuorista naisista välitämme kuin omista tyttäristämme (jos meillä niitä olisi) 💓  Näistä asioita täällä olenkin monesti kirjoitellut ja kesän lähestyessä tulen taas kirjoittamaan.

Kaunis ja suloinen Helena käy meitä missivanhempiaan silloin tällöin moikkailemassa. Helena on ihan super!

Ihan oma missiperhe meille on syntynyt ihanien Pitsimissien kanssa.
Tämä kuva vuonna 2014, kanssani upeat Milla ja Riikka

Yksi ihana missityttömme Sara on usein pilke silmäkulmassa eikä aika tule pitkäksi hänen kanssaan 😜

Pitsimissikilpailu on tuonut myös muita hyviä ystäviä, tämä kuva Superpikujouluista,
kuvassa kanssani ihanat Kultasepänliike Helkelän naiset 💛

Lahjakas Viivi on ensimmäisiä missityttäriämme. Viivi on monipuolinen lahjakkuus jonka uraa voimme ylpeänä seurata (vaikkei se meidän ansiotamme olekkaan) 💋

Yksi ikimuistoisimpia hetkiä on tähän asti missityttäremme Lotan häät Kristianin kanssa.
Ihan sitä tuli aidosti kyynelehdittyä kuin oma biologinen tytär olisi avioliitoon siunattu 💓

Se missiperheestä tällä kertaa 😊 Kun Rauman bloggarit järjestivät tapaamisen Wanhan Rauman Kaffebaarissa, olin ensin kahden vaiheilla menenkö vaiko enkö. Mietin itsekseni, että töitäkin olisi tehtävänä. Mitä yhteistä minulla olisi heidän kanssaan, kun en ketään tunne. Mistä siellä tulisi puhuttua. Mutta menin koska olen kuitenkin itse järjestänyt niin monenlaista kokousta yms. esimerkiksi yrittäjäyhdistyksen nimissä, että tiedän miten tyhmää on kun jotain järjestää eikä kukaan tule. Niinpä menin ja ajattelin että saanpahan sitten nautiskella ainakin jostain Kaffebaarin ihanista herkuista ihan luvan kanssa 😊

Tämä kuva ei ole meidän tapaamisestamme,
koska ehdin syödä superherkullisen vadelmakakkuni ennen kun muistin ottaa kuvan 😁
Mutta Kaffebaarista tämä kuva on, siellä kun tulee käytyä silloin tällöin teellä ja herkuilla 

Tapaaminen oli kerrassaan viihdyttävä ja aika kului kuin siivillä. Olin todella iloinen, että lähdin mukaan. Meillä juttua riitti ja naurua myös. Oli hauska ilta. Ja kun sovimme säännöllisistä tapaamisista jatkossakin, tiedän että olen paikalla aina kun se vain on mahdollista. Nämä ihmiset kirjoittavat hyvin erilaisista asioista ja oli hauskaa kuunnella jokaisen tarinaa siitä miksi ja miten he lähtivät kirjoittamaan. Miten kokevat kirjoittamisen ja mitä asioita miettivät. Huomasin ilokseni, että viihdyin tässä porukassa. Harrastan itseni tutkiskelua ja analysoin omia tunteitani ja ajatuksiani ja olinkin hämmästynyt, kun jotenkin koin kuluvani tähän porukkaan. 😊

Jos asustelet Raumalla ja kirjoitat blogia etkä ole vielä mukana, tule ihmeessä! Jos taas olet se, joka lukee blogeja, tutustu näiden ihmisten monipuolisiin kirjoituksiin, tästä porusta löytyy varmasti ainakin yksi blogi jokaisen makuun, niin monipuolinen on tarjonta.

Kirjoitan helposti hyvinkin pitkästi, joten nyt lopetan tähän tämän koska päätin jatkossa kirjoittaa lyhyemmin. Toivottavasti nyt löydän sopivasti aikaa kirjoitella useamminkin. 

Pysykää kuulolla ja tutustukaan Rauman omiin bloggareihin!