Onko meillä todellakin tarve tietää kaikki heti?

Yhteiskunnassa yksi iso muutos vanhaan verrattuna on tiedon kulun nopeus. Internet ja sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden siihen että toisella puolen maapalloa tiedetään asia käytännössä samanaikaisesti kun se tapahtuu. Olemme tottuneet tähän, emmekä pidä sitä enää mitenkään ihmeellisenä asiana, vaikka esi-isämme pitäisivät.

”Ennen kaikki oli paremmin”

Itse olen monesti miettinyt sitä miksi kaikesta on uutisoitava, miksi kerrotaan tapahtumista joissa mukana on jokin rikollinen teko, sellainen jossa tekijä haluaakin huomiota. Miksi ei vaieta koko asiaa niin ettei tekijä saa kaipaamaansa huomiota. Tai miksi annetaan samalla ”ideoita” uusille rikoksen tekijöille. Miksi kaikki onnettomuudet uutisoidaan näyttävästi ja vähänkin isompien tapahtumien kohdalla kaikki vanhat vastaavat uutisoidaan uudelleen. Tiedän että nämä ajatukset ovat todennäköisesti sitä juttua kun itse tulee vanhemmaksi. Olen huomannut ymmärtävänä aikanaan minua vanhempien ihmisten mietteet siitä miten ”ennen kaikki oli paremmin”. En tietenkään haluaisi että kaikki olisi kuten ennen. Sähköinen tietojenvälitys ja sosiaalisen median mahdollisuudet ovat monessa tapauksessa hyvä asia, mutta missä on se raja jolloin se vielä on positiivista. Olen pohtinut paljon sitä miksi meidän pitää tietää aina kaikki heti? Miten moni olisi onnellisempi jos ei tietäisi miten paljon paremmin jollakin toisella on? Tai miten paljon parempi olisi elämä sillä herkällä ihmisellä joka stressantuu toisten hädän vuoksi enemmän kuin hän pystyy käsittelemään?

Kenellä on oikeus tietää ensin?

Tällä viikolla tästä tuli tavallaan omakohtaista. Lähipiirissä tapahtui ikävä asia, tapaturma jossa menetettiin ihmishenki. Hälytys tapaturmasta tehtiin pelastuslaitokselle, joka olikin paikalla kiitettävän nopeasti. Kaikki toimi, valitettavasti vain tässä tapauksessa siitä ei ollut enää mitään hyötyä, elämä oli loppunut silmänräpäyksessä. Jäljellä oli enää perheelle ilmoittaminen. Ja tässä kohdin tulee se miksi aloin tätä kirjoittamaan ja mitä kritisoin.

Samaan aikaan kun hälytys menee pelastuslaitokselle, se menee tiedoksi tiedotusvälineille. Ja nämä nykyään niin tehokkaasti tiedottavat ja tiedottamisen nopeudesta kilpailevat tahot ottavat yhteyttä pelastuslaitokseen. Mitä on tarkalleen tapahtunut, missä ja miksi? Ja sitten se uutisoidaan. En tietenkään ole sitä mieltä etteikö tästäkin asiasta olisi saanut kirjoittaa, mutta miksi on niin että vain noin tunnin kuluttua hälytyksestä asia jo uutisoidaan. Tiedon saamiselta oli vaikea, ellei mahdoton, välttyä jos hiukankin seuraa nettimedioita. Asiasta tiedottivat lähes yhtäaikaisesti kolme lähellä ilmestyvää lehteä sekä YLE että MTV. Kaikkien nettisivut kertoivat tapahtumasta. Niissä kerrotaan osoite ja yksi media julkaisi jopa kartan missä tapaus on tapahtunut. Hyvin helppoa oli siitä katsoa missä oli tapahtunut. Niinpä tässäkin tapauksessa kävi niin ettei suru-uutisen viejät ehtineet perille surukotiin asiaa kertomaan, kun siellä jo tiedettiin – netin uutisvirta oli tavoittanut asianosaiset. Mielestäni tämä on järkyttävää. Mitä jos täällä olisikin ollut joku hyvinkin herkkä ihminen? Pahimmassa tapauksessa tietoa vievät henkilöt olisivat löytäneet yksin kotonaan kohtauksen saaneen tuoreen lesken.

Pelastuslaitos ja poliisi kannattavat läheisten toimivan kertojina jotta asia menisi pehmeämmin, virkavallan tulo paikalle kun on aina jäykkää ja luo vielä ikävämmän tuntee, jos se näissä tapauksissa yleensäkin on mahdollista. Virkavalta siis toimii inhimillisesti, mutta media ennättää edelle. Sillä tuntuu nykymaailmassa olevan kaikki valta. Se voi ilman mitään vastuuta tiedottaa asioista jos ne vaan ovat totta. (joskus vaikkei edes olisi totta) Se ei tarvitse miettiä miltä jostakin asianosaisesta tuntuu. Minkä vuoksi? Että me – suuri yleisö – saamme tiedon tapahtuneesta heti. Voisimmeko me antaa joskus tulevaisuudessa viestin ettemme me tarvitse tietoa ennen kuin se ihminen on asiasta tietoinen jota se oikeasti koskee. Voisiko ajatella että pelastuslaitos ei saisi kertoa yksityiskohtaisia tietoja ennen kun sillä on tieto että lähiomainen on tavoitettu?

Miksi ja ketä näin nopea tieto palvelee?

Onko tosiaan niin tärkeää jokaiselle tietää heti että ihminen on menehtynyt, kun kyseessä ei ole tilanne jossa asia pitäisi tiedottaa jotta muuta osaisivat varoa? Miksi meistä on tullut sellaisia että haluamme kaiken heti? Mihin esimerkiksi tätä yhden ihmisen niin kovin ikävää menehtymistä koskevaa tietoa tarvittiin jo tunnin kuluessa tapahtuneesta? Mediaa tästä on turha syyttää - ainakaan täysin. Me lukijat klikkaamme jutut auki heti jos niissä on jotain järkyttävää tai ikävää. Positiiviset jutut eivät ”myy” kun taas ikävät on jokaisen tiedettävä ihan heti. Mitä siitä jos ne ihmiset eivät vielä tiedä joita asia koskee…

Milloin ihmisistä tuli sellaisia että oma elämä ei ole tarpeeksi, vaan on tiedettävä ihan kaikki ja ennen kaikkea tiedettävä se ”heti”. Toki mediaa voisimme katsoa ”syyttävästi” että he tämän mahdollistavat, jos vastaavissa tapauksissa ennen uutisointia varmistettaisiin että omaiset jo tietävät mitä on tapahtunut. Ehkä ensin voisi tuntua, että lukijat karkaavat, mutta vaikutus voisi olla käänteinen jonkin ajan kuluttua. Kun lukijat tietäisivät, että tämä media on vastuullinen ja se huolehtii, ettei sen tiedottaminen ole yleisesti ottaen epäinhimillistä, voisi juuri tästä tulla se suosituin. Tiedän etten ole varmasti ainut jota kummastuttaa nykymeno.

Myönnän itsekin katsoneeni uutisia osoitteesta www.tilannehuone.fi ja sen linkkaamista lehdistä. Mutta en koskaan ole tajunnut että siellä lehden uutisissa voi olla noin tarkkoja tietoja tapahtumasta ennen kuin lähiomainen on saanut tiedon tapahtuneesta!

Toivomukseni

Toivon sydämestäni, että niin itse kuin läheisenikin saavat kohdata ns. luonnollisen kuoleman ilman onnettomuuksia tai tapaturmia. Mutta jos joskus joku onnettomuus tapahtuu, toivon etten joudu lukemaan itselleni läheisen ja tärkeän ihmisen onnettomuudesta netistä ennen kuin se on minulle kerrottu kasvotusten. Tai ettei minulle tapahtuneesta turmasta läheiseni lue netistä ennen kuin heille siitä kerrotaan. Ennen kuin asiaan perehtyneet ihmiset ovat sekä fyysisen että henkisen romahtamisen varalta valmiudessa. Ei siihen mediaa ja muita ihmisiä tarvita enää taakkaa lisäämään. Silloin kuin perheessä on paljon rakkautta, ovat myös menetykset niin kovin paljon raskaampia. Olisi upeaa jos voisimme kunnioittaa sitä ja elää jokainen omaa elämäämme.

Mietteliäänä

Riikka